"Lomakuulumisia"

Hei kaikki!

Täällä on tosi lämmin. Maanantaiksi luvattu hellelukemia (24-26 astetta..) ja ollut muutenkin viikon päivät jo n. +20. Yöt on yhä viileitä - ja hirveen pimeitä.

Ruoka on halpaa. Ja juoma. Niin kaupassa kuin rafloissakin. On tullut syötyä. Pitäis lähtee lenkille.

Ei oo yhtään koti-ikävä. Saksa on kiva maa. Ja ihmisetkin ihan kivoja.

Lähettäkää lisää rahaa. (No ei vainenkaan)

Rakkain terveisin Sanna

PS. Käytiin tänään taas Berliinissä, siellä on vaikka miten paljon näkemistä!

Kielikysymyksiä

Kerrankin oman äidinkielen erikoisuudesta on hyötyä! Suomi on kätevä syy tutustua uusiin ihmisiin: ne, jotka ymmärtävät suomea, tulevat juttelemaan meille, mutta myös ne, jotka eivät ymmärrä ja haluavat tietää, mitä kieltä puhumme (suomea kun ei moni tunnista!), tulevat juttelemaan meille! Kyllä, olen siis puhunut tässä pari päivää enimmäkseen suomea - minkäs sille mahtaa, että täällä Potsdamissa meitä on iso lauma suomalaisia ja kaikki vieläpä niin mukavia. Ehkäpä sitä sitten myöhemmin tutustuu myös enemmän paikallisiin ja muihin vaihtareihin. No, siitä ei kyllä pitäisi olla epäilystäkään, sillä jo eilisillan (ekoissa) Erasmus-bileissä tuli jo niin monta uutta tuttavaa. Ja lähes kaikki puhuivat ainakin melkein ymmärrettävää saksaa; englantia käytettiin vain ääritapauksissa. Sveitsiläisten kanssa tosin on paljon fiksumpaa puhua englantia, eihän sitä saksan murretta ymmärrä erkkikään.

Jostain syystä eilistä bileistä poispääseminen oli yllättävän hankalaa. Päädyimme sitten lopulta erään saksalaisen porukan mukana kävelemään koko pitkän matkan ammattikorkeakoululta asuntolallemme! Olivat mukavia, kun vaativat meidät mukaansa sieltä tyhjältä bussipysäkiltä, eivät tosin itsekään tienneet, mistä ja milloin yölinjan olisi pitänyt kulkea. Yhteiset vastoinkäymiset yhdistävät.

Kävelyä tuli harrastettua eilen kyllä ihan torta på torta: päiväsellä kävimme Jyrkin kanssa tutustumassa tuohon kampukselta alkavaan ihanaan puutarha- ja palatsialueeseen. Sää oli upea (kuten jo monta päivää tässä aikaisemmin) ja olo oli melkein kuin turistilla, kameroineen päivineen. Kaiken muun turistimassan keskeltä kuului sitten lopulta myös suomea - jokin koululaisryhmä varmaan opintoretkellä.

Pohjois-Saksassa saksa on tunnetusti paljon helpommin ymmärretävää kuin etelämmässä. Tähän tulokseen minäkin olen tullut, joskin se on aina henkilöstä riippuvaa. Osaishan nuo puhua ihan ymmärrettävästi, vaan eivät aina muista. No, pitää sitten pyytää toistamaan. Enemmän minua kuitenkin epäilyttää se, että miten minun saksaani ymmärtää kukaan. Monet ovat kyllä tulleet kehumaan kielitaitoani/mme. En ymmärrä miksi.

Byrokratia...

...On inhottava asia, mutta oikein hoidettuna sujuvaa kuin tanssi. Vielä tähänkään mennessä ei ole ilmennyt ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tai ei oikeastaan minkäänlaisia ongelmia. Kaikennäköistä on jo ehtinyt tapahtua tässä muutamassa päivässä, vaikka minkälaisia papereita pyöritelty ja allekirjoitettu, mutta silti tuntuu, että vapaa-aikaa on ollut ihan yllinkyllin ja että on tullut vain hengailtua - niin Potsdamin keskustassa kuin täällä kampuksellakin. Tämänpäiväinen kaupungintalolla paikallisille viranomaisille ilmoittautuminen yhdistettynä idylliseen terassilounaaseen tuntui pelkältä huviretkeltä. Suurin kiitos kuulunee aurinkoiselle, upealle kevätsäälle!

Tuli pienenä yllätyksenä (ehdin jo tottua siihen ajatukseen, että menisi vielä yli viikonlopun) että sain netin toimimaan asunnollani! ATK-keskuksen (tai jokin semmoinen..) täti oli kiltti ja laittoi netin toimimaan jo täksi illaksi. Eilen kävimme laittamassa hänelle sinne ZEIKiin hakemukset ja tänään piti vielä lähettää sähköpostilla (miten voi käyttää sähköpostia ilman nettiä? no tietenkin atk-luokissa) oman käytössä olevan koneen konekohtainen numero. Uskomattoman vaikeata siis. Puhumattakaan siitä, että nettiä ei voinut maksaa (30 euroa) käteisellä, vaan saksalaiselta pankkitililtä. Onneksi tandem-parterini Björn pelasti - minut ja 3 muuta suomalaista tyttöä - ja lainasi tiliään.

Isoin kömmähdys koko reissussa tähän mennessä tapahtui siirryttäessä Joensuusta Espooseen: junasta myöhästymisen takia tulimme sitten autolla (onneksi jo lentopäivää edeltävänä päivänä), mutta silti oli hermot mennä ja pakokauhu lähellä. Tunteet ovat siis menneet jonkinlaista vuoristorataa; ensimmäisenä iltana täällä Potsdamissa leikittelin jo ajatuksella lähteä seuraavalla junalla takas kotiin... Luullakseni nukun tämän (jo kolmannen) yön jo paremmin. Kotiutumista on siis jo havaittavissa!

Vielä on kuitenkin pahin edessä, nimittäin se opiskelu. Kunhan sen saa sitten rullaamaan (opetus alkaa vasta 20. päivä huhtikuuta!), niin voi todella puhua kotiutumisesta. Nämä pari viikkoa tässä ennen koulun alkamista ovat ikään kuin lomailua. Mikäpäs siinä.

2 päivää

Kävin tänään viimeistä kertaa koulussa täällä Suomessa. Piti tehdä vielä ranskan ääntämisen koe, oishan tuota muuten voinut jo lähteä vaikka Etelä-Suomeen päin. Huomenna sitten. Onneksi Jarno lähtee saattamaan, olisi muuten kyllä aika ankeaa. On pikkuhiljaa alkanut jo vähän pelottaa tuo 4 kuukauden ero (tai no oikeastaan vain pari kuukautta, koska Jarno tulee käymään heti, kun hällä koulut loppuu). Pitää vaan yrittää pitää pää kylmänä viimeiseen saakka.

Matkatavaroiden pakkaaminenkin on oikeastaan jo loppusuoralla. Vaikka tiedän, että ihminen pärjää hyvinkin vähäisellä määrällä vaatteita, tuntuu siltä, että on pakko tunkea laukku täyteen t-paitoja.. Joudun ilmeisesti tekemään huomenna vielä viimehetken karsintoja; laukku painaa jo nyt 19 kg ja AirBerlinin lennoille max. on 20kg. Takaisintuloa helpottaa se, että heitän luultavasti lähes puolet laukun sisällöstä roskiin sitten Saksassa. Hah.

Paperiasiat ovat kuitenkin nyt kunnossa (kelalta tuli vahvistus opintotuen muutoksista). Ei tarvitse muuta kuin hypätä vain oikeaan koneeseen ja voilà. Toissaviikolla sai vähän tuntumaa saksan kieleenkin, kun Tiina oli käymässä Kölnistä parin brittivaihtarin kanssa, joiden kanssa saksaksi keskustelu oli jopa luontevampaa kuin englanti. Vielä kun saisi pari ranskan esseetä valmiiksi, niin voisi täysillä keskittyä saksaan.

Läksiäisetkin on nyt vietetty. Epäilytti vähän järjestää, kun tiedän, ettei ketään oikeasti kiinnosta, missä vietän kesäni. Hah. Olisi pitänyt vain vaivihkaa karata ulkomaille. Kekkerit sujuivat kuitenkin hyvin, ja ainakin minulla oli mukavata. Lähes kaikilla kavereillani kun tuntuu olevan kokemusta jonkinlaisesta pitemmästä ulkomailla oleskelusta, joten kokemuksia on tullut kuultua. Niin hyviä kuin huonojakin.

Mika kertoi, että Potsdamissa nettiyhteyden saa opiskelija-asuntolassa toimimaan n. parissa päivässä; joten sitä odotellessa!

"Matkakuumetta"

Enää ei voi tehdä mitään, pitää vain odottaa. Kelalta ei tosin ole vielä tullut vahvistusta opintotuen muutoksesta, mutta muutoin paperiasiat ovat kunnossa. Uusi passi, matkavakuutukset (samalla uusin henkivakuutuksenikin, oli ovela vakuutusmyyjä..), lentolippu, asunto ja Erasmus-apurahakin ovat nyt kunnossa. Björn lupautui tulemaan lentokentälle vastaan, joten missään ei nyt tunnu olevan mitään ongelmaa.
Materiaaliselta kannalta vaihtoonlähtö tuntuu olevan piece of cake, mutta henkinen puoli alkaa epäilyttämään. En ole aikaisemmin ollut näin kauan poissa kotoa (Suomesta), enkä tiedä, haluanko ollakaan. Isoihin muutoksiin liittyy aina kaikennäköisiä pelkoja ja sopeutumista, mutta en ole lainkaan varma, jaksanko sopeutua uusiin asioihin. Koti tuntuu niin mukavalta. Useimmat ikäiseni olisivat vain innossaan ulkomaille pääsystä, mutta minua se ei ole koskaan houkuttanut. Tai sinänsä, matkustelu kuulostaa kyllä hyvältä, mutta se, että asuu 4 kk vieraassa maassa, vieraiden ihmisten kanssa, pelottaa. Miten sieltä saa ruokaa, onko vesi pahanmakuista, saako hyvin unta, yksin, pienessä soluhuoneessa, ymmärtääkö kieltä, ymmärretäänkö minua, toimiiko visa electron... Näihin kysymyksiin saa vastauksen vain kokemuksen kautta. Minä en taida olla sellainen maailmanmatkaaja-ihminen, joka syöksyy päätä pahkaa uusiin tilanteisiin. Minulle on tärkeämpää rutiinit ja tietoisuus tulevasta. Stressaannun, jos en tiedä, milloin saan seuraavan kerran ruokaa..
Kurkkua on aristanut nyt pari päivää, ja otsakin tuntuu nyt hieman lämpimältä. Pieni flunssa tähän väliin, kun matkallelähtöön on vielä pari viikkoa, ei haittaa mitään. Saattaa jopa vain parantaa vastustuskykyä.. Mutta toivottavasti sairastuminen ei estä käyttämästä viimeisiä viikkoja liikkumiseen! Pakko hankkiutua vielä bikinikuntoon ennen Saksan kevääseen lähtöä, onhan siellä rantakausikin paljon pidempi. Toivottavasti liikuntamahdollisuudetkin ovat loistavat, niin ei kunto vallan rupsahda vaihdossa ollessa.
Yksi iso asia ennen matkaanlähtöä on vielä suoritettava: pakkaaminen. A-P-U-A! Mitä kaikkea sitä tarvitseekaan, miten paljon ja millaisia vaatteita! En ole vielä aloittanut pakkaamista, mutta olen jo hieman katsellut vaatekaappejani ja todennut, että joudun karsimaan _todella_ paljon. Matkalaukkuuni ei yksinkertaisesti mahdu enempää. Eikä taida olla edes fiksua ottaa mukaansa kaikkea mahdollista. Mutta kun mulla on niin kivoja kesävaatteita! Pitäisi varmaan pitää vain pää kylmänä ja keskittyä valitsemaan sellaisia vaatteita, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä: kouluunhan sinne ensisijaisesti (niinkö?) ollaan menossa. Kaikkeahan voi kuitenkin aina sitten ostaa paikan päälläkin.

Matkavalmisteluja

Viikonloppuna ostin lentolipun (Air Berlinillä on halvimmat lennot Berliiniin, mutta kun minulla ei ole luottokorttia, ostin lipun travelpartner.comin kautta..) ja olen ruvennut hoitamaan muitakin valmisteluita.

Tänään vein esimerkiksi Erasmus-apurahahakemuksen kv-palveluihin (liitteenä kopio eurooppalaisesta sairasvakuutuskortista ja hyväksymisilmoitus Potsdamista) ja kävin varaamassa kampaamoajan :D Kampaajalle siksi, että voi ottaa passikuvan uusilla hiuksilla. Ajattelin uusia passini, vaikka entinen on voimassa vielä vuoden päivät. Jostain kun luin, että passin pitäisi olla voimassa vielä puoli vuotta ulkomailta saapumisen jälkeen. Eipä tuolla kai oikeasti niin väliä, varsinkaan EU:n sisällä.. Tosiasiassa, vanhassa passissani on vain niin vanha kuva, ettei siitä minua meinaa tunnistaa lainkaan, päivityksen paikka!

En ole vieläkään tajunnut, että olen ihan oikeasti reilun kuukauden päästä lähdössä piiitkäksi aikaa pois kotoa. En ole tajunnut, koska en ajattele sitä juuri lainkaan. On vielä sen verran paljon ajateltavaa omissa piireissäni.

Vastaus saapui!

Toissapäivänä oli tullut sähköpostia, että vastaukset on laitettu postiin. Kuten arvata saattoi, tänään oli oven takana koulusta tullessani odottamassa ruskea Potsdamin yliopiston leimalla varustettu kirje. Hetken aikaa ehdin jo ihmetellä, onko kirjeessä lainkaan myönteistä vastausta, koska kirje vaikutti ohuelta. Kaikki oleellinen kuitenkin löytyi: myönteinen vastaus, pyyntö saapua 1.4. Potsdamin rautatieasemalle klo 9 ja 16 välillä, ohjeita sekä tandem-partnerin yhteystiedot.

Mikä ihmeen Björn! Tandempartnerini onkin ilmeisesti miespuolinen! En kuitenkaan löytänyt häntä Facebookista enkä edes StudiVZ:sta, joten on näemmä turvauduttava "perinteiseen" sähköpostiin yhteydenotossa. Sinänsä hauska ajatus, että on tandem ja että se on vieläpä mies. Mutta entäs jos se onkin ihan hirviö...

Nyt voi ruveta hoitamaan raha-asioita, kun hyväksyminen on mustaa valkoisella. Hyväksymisilmoitus pitää liittää mukaan, kun hakee erasmus-apurahaa. Kelan opintotuen saa hoidettu normaalilla muutoslomakkeella. Ja sitten ne lentoliput ja asunnon takuuvuokra. Ai joo, eilen oli tullut sähköpostilla myös ilmoitus siitä, että minulle on varattu huone kahden hengen solusta juuri sieltä, mistä toivonkin! :) Vuokrakin vaikutti kohtuulliselta.

Vielä pitäisi kuitenkin pari viikkoa jaksaa keskittyä täällä opiskeluun. Varsinkin tämä ja ensi viikko ovat hektisiä.. Eikä yhtään jaksaisi! Ranskaa, ruotsia ja venäjää pitäisi vielä jaksaa ajatella ja antaa sen saksan odottaa. Eiköhän siitä saa sitten ihan tarpeekseen!