Matkavalmistelut voivat näemmä alkaa näinkin: ensiksi luodaan blogi ja sitten vasta ruvetaan miettimään matkavakuutuksia, lentolippuja yms. turhuuksia.

Hakupaperit tuli kuitenkin lähes viime tingassa vietyä KV-koordinaattorille (se perhanan learning agreement kun kinnasi kengässä) ja nyt ei voi muuta kuin odotella ja ihmetellä. Hämmennystä aiheutti eniten se, että keneltä saisi allekirjoituksen opetussuunnitelmaansa - Saksassa suoritetut opinnot kun pitäisi hyväksyttää vielä tänne Suomeenkin... Potsdamissa vaan tuntuu olevan ihan tylsiä ja täysin minulle sopimattomia kursseja, joten olisi ollut mukava päästä keskustelemaan niistä jonkun asiansaosaavan kanssa. Vaan eipä väliä: eihän sinne opiskelemaan mennäkään. Helpommatkin kurssit aiheuttaa kuitenkin päänvaivaa, Saksassa kun kaikki tehdään niin maan prkleen vaikeasti ja vaatimustaso on siellä korkeampi kuin täällä. Tai mistä minä tiedän, se jää nähtäväksi.

Ei kuulemma pidä hätääntyä, ennen kuin vasta helmikuun lopulla, jos Potsdamista ei ala kuulumaan vastausta. Eli ei auta kuin keskittyä koulunkäyntiin tässä ja nyt, Suomessa. Onneksi noita ranskan kursseja riittää vielä tänne kevätkaudellekin... Tänään alkoi pari kurssia, ja loppuviikosta vielä pari. Ei ole syytä tunkea kalenteria täyteen, kun kuitenkin on huhtikuussa jo ihan muilla mailla. Voin vain kuvitella, miten paniikissa sitä maaliskuun lopulla on, varsinkin jos kädet olis täynnä jo pelkästään täällä suoritettavista opinnoista. Nyt näyttäisi koolla olevan sopivankokoinen paletti kursseja, muutama tentti vain vähän ahdistaa.

Mutta nyt pizzaa tekemään ennen kuin Jarno tulee koulusta.