Puolivälin paikkeilla

Nyt voisi alkaa jo sanoa, että elämä täällä vaihdossa on ruvennut vahvasti rutinoitumaan. Sen huomaa siitä, että aika on hujahtanut hetkessä pitkän harppauksen eteenpäin. Tosin myös harmaalla säällä on osansa asiassa: kylmällä säällä ei jaksa heilua koko iltaa pitkin maita ja mantuja. On tullut istuttua sisällä.

Koulunkäyntikin alkaa jo olla tuttua touhua. Tylsää siis. Mutta pakollista. Onneksi en ahnehtinut isoa pinoa kursseja, sillä tuntuu, että näissä neljässä valitsemassani on jo ihan tarpeeksi tekemistä. Tai oikeastaan vain yhdessä niistä, muut ovat ihan hauskoja (ääntämistä ja fraseologiaa).

Jarno tulee huomenna kylään. Lähes pariksi viikoksi. Pelottavaa siinä on se, että sen jälkeen vaihtoajastani on kulunut tasan puolet! Luulin, että olisin ollut asiasta innoissani, mutta se on oikeastaan alkanut pelottaa. Entä jos en ehdi käydä tutustumassa tarpeeksi moneen paikkaan, nähdä ja kokea sellaisia asioita, joita olin suunnitellut kokevani? Kesä-heinäkuu menee takuulla vielä nopeammin kuin nämä kaksi ensimmäistä kuukautta. Kaverit suunnittelevat jos jonkinlaisia viikonloppureissuja ympäri Eurooppaa. Lähes joka viikonlopun voisi siis käyttää johonkin matkaan. Olemme kai lähdössä ainakin Puolaan, ja minä haluaisin käydä Kölnissä ja Nantes'issa Ranskassa.

Matkustaminen vie aikaa, mutta myös ihan hirveästi rahaa. Ei toki ehkä niin paljon kuin Suomesta käsin matkustaessa, mutta joka viikonloppu jos käyttää sellaiset 100-200 euroa matkustamiseen, niin alkaa vaihtokassa olla aika nopeasti tyhjä. Mutta kun nyt olisi niin hyvä mahdollisuus! Ihan kuin ei enää ikinä pääsisi käymään Keski-Euroopassa ja että kaikki olisi nähtävä heti ja nyt.. On tosin kyllä ihan totta, että sisällä yksin omassa huoneessa istuminen ei ole kaikkein paras tapa viettää ulkomaanvaihtonsa.

Berliiniin ja Potsdamin keskustaankin vain on niin tuhottoman "pitkä" matka. Berliinissä pitää käyttää vähintään pari tuntia ja oikeastaan Potsdamissa myöskin, sillä jo matkat kestävät niin kauan. Helposti tulee jäätyä vapaapäivänäkin vain istumaan kämpälle, kun asuntolat sijaitsevat näin syrjällä. Liikenneyhteydet ovat kyllä erinomaiset, mutta laiskuus iskee.

Elämä voittaa!

Kone saapui vihdoin ja viimein tänään! Lähes 3 viikkoa kestänyt koneettomus on nyt ohi, ja illat voi nyt viettää koneella valvoen! Kieltämättä olin jo lähes tottunut siihen, että iltaisin pitää kehitellä jotain muutakin tekemistä kuin netin vahtiminen.

Thüringenissä on paremman makuista vettä kuin täällä Potsdamissa. Ruokaelämyksiäkin tuli viikonloppuna koettua; söin ensimmäistä kertaa sushia, kävimme intialaisessa ravintolassa, söin maailman parasta pestopastaa ja kaiken huipuksi saimme kokata itse perinteisiä Thüringer Klößejä! Mm. tällaisia kokemuksia kävimme kokemassa Erfurtin viikonloppureissulla. Ja koko komeus kustanti (ilman ruokia ja juomia) vain 35 euroa matkoineen ja majoituksineen! Ei siis epäilystäkään, kannattiko reissu.

Koko viime viikon oli nenä tukossa ja paikoin vähän kuumeinen olo. On mahdollista, että se johtuu huoneestani. Naapuritalossa kun kuulemma ainakin on vähän hometta.. Nyt jo kuitenkin parempi olo ja voi aloittaa taas lenkkeilyn. Pelottaa, kun ei ole käynyt vaa'alla nyt lähes puoleentoista kuukauteen. Tosin farkut mahtuvat vielä ihan hyvin päälle, joten ei kai tässä niin huolissaan tarvitse olla..

Ei tämä vaihdossa olo ole muutenkaan ollut aivan niin ruusuilla tanssimista. Kanssaihmisistä sen ainakin on huomannut, että melkoista tunteiden vuoristorataa on ollut. Eritoten viime viikon sateinen sää on hieman lannistanut mieliä, mutta eiköhän se pian taas paista aurinko risukasaankin!