Saksalaisesta juhlakulttuurista

Saksalaiset ovat olutkansaa. Olutta juodaan kaikkialla; ruoan kanssa, ilman ruokaa, ratikassa, rannalla, koulun liikuntailtapäivässä, jopa elokuvateatterissa. Ravintolassa kalja maksaa yleensä saman verran kuin pieni lasillinen vettä. Joskus jopa vähemmän. Saksalainen saattaa nauttia oluen tai kaksi aina silloin kun siltä tuntuu, mutta osaavat saksalaiset ryypätäkin. Silloin juodaan lisäksi vahvempia, kuten votkaa. Viinikin on suosittua. Kaikkia näitä myydään joka ikisessä pienessäkin puljussa - kellon ympäri. Döner-kioskeillakin on kebabiensa lisäksi aika mahtava valikoima alkoholia: vodkasta kuohuviiniin. Kuka ei oluesta välitä, juo oluen ja limsan sekoituksia: Radler tai Mixgetränke. Cocktailit eivät maksa paljoa, riippuen toki paikasta. Ja niihin ei viinoja yleensä mittailla kovinkaan tarkkaan.

Kun saksalainen pitää bileet, niihin kutsutaan kaikki. Tai siis kaverit tuovat mukanaan omia kavereitaan. Läheskään aina kaikki eivät tunne toisiaan mutta kaikkia tervehditään iloisesti, riippuen tuttuudesta joko halaten tai kätellen. Poskipusutkaan eivät ole kovin harvinaisia. Juhliin saksalainen ei pukeudu mitenkään erityisesti, eikä myöskään baariin lähtiessään. Vain harvoissa paikoissa koko Berliinissä on minkäänlaista rotia pukeutumisen suhteen. Monesti saksalainen saattaa tulla bileisiin suoraan töiden jälkeen, ottaa pari kaljaa ja painella sitten nukkumaan tai toisinpäin: lähteä ajoissa nukkumaan, koska seuraavana päivänä pitäisi jaksaa vielä töihin. Kaverin juhliin on kuitenkin tultava edes moikkaamaan tuttuja.

Yksi Berliinin parhaista puolista on se, että jokaiseen musiikkimakuun ja fiilikseen löytyy sopiva paikka. Ne paikat on vain syytä tietää etukäteen tai edes ihmisiä, jotka osaavat viedä sinne. Jos jonkinlaista cocktailbaaria ja klubia kun löytyy vähän joka kulmalta ja suosituilla kulmilla ihan vieri vierestä - valinnanvaraa on. Monilla paikoilla ei ole virallista sulkemisaikaa (käytännössä kuitenkin siinä joskus auringon noustessa eli 6 maissa), mutta on täällä kuulemma sellaisiakin paikkoja, joissa voi tanssahdella pitkälle iltapäivään. Myöskään ikärajoja ei tunneta. "Kunhan ei nyt ihan mikään 14-vuotias ole" kommentoi kerran eräs saksalainen.

Puolivälin paikkeilla

Nyt voisi alkaa jo sanoa, että elämä täällä vaihdossa on ruvennut vahvasti rutinoitumaan. Sen huomaa siitä, että aika on hujahtanut hetkessä pitkän harppauksen eteenpäin. Tosin myös harmaalla säällä on osansa asiassa: kylmällä säällä ei jaksa heilua koko iltaa pitkin maita ja mantuja. On tullut istuttua sisällä.

Koulunkäyntikin alkaa jo olla tuttua touhua. Tylsää siis. Mutta pakollista. Onneksi en ahnehtinut isoa pinoa kursseja, sillä tuntuu, että näissä neljässä valitsemassani on jo ihan tarpeeksi tekemistä. Tai oikeastaan vain yhdessä niistä, muut ovat ihan hauskoja (ääntämistä ja fraseologiaa).

Jarno tulee huomenna kylään. Lähes pariksi viikoksi. Pelottavaa siinä on se, että sen jälkeen vaihtoajastani on kulunut tasan puolet! Luulin, että olisin ollut asiasta innoissani, mutta se on oikeastaan alkanut pelottaa. Entä jos en ehdi käydä tutustumassa tarpeeksi moneen paikkaan, nähdä ja kokea sellaisia asioita, joita olin suunnitellut kokevani? Kesä-heinäkuu menee takuulla vielä nopeammin kuin nämä kaksi ensimmäistä kuukautta. Kaverit suunnittelevat jos jonkinlaisia viikonloppureissuja ympäri Eurooppaa. Lähes joka viikonlopun voisi siis käyttää johonkin matkaan. Olemme kai lähdössä ainakin Puolaan, ja minä haluaisin käydä Kölnissä ja Nantes'issa Ranskassa.

Matkustaminen vie aikaa, mutta myös ihan hirveästi rahaa. Ei toki ehkä niin paljon kuin Suomesta käsin matkustaessa, mutta joka viikonloppu jos käyttää sellaiset 100-200 euroa matkustamiseen, niin alkaa vaihtokassa olla aika nopeasti tyhjä. Mutta kun nyt olisi niin hyvä mahdollisuus! Ihan kuin ei enää ikinä pääsisi käymään Keski-Euroopassa ja että kaikki olisi nähtävä heti ja nyt.. On tosin kyllä ihan totta, että sisällä yksin omassa huoneessa istuminen ei ole kaikkein paras tapa viettää ulkomaanvaihtonsa.

Berliiniin ja Potsdamin keskustaankin vain on niin tuhottoman "pitkä" matka. Berliinissä pitää käyttää vähintään pari tuntia ja oikeastaan Potsdamissa myöskin, sillä jo matkat kestävät niin kauan. Helposti tulee jäätyä vapaapäivänäkin vain istumaan kämpälle, kun asuntolat sijaitsevat näin syrjällä. Liikenneyhteydet ovat kyllä erinomaiset, mutta laiskuus iskee.

"Lomakuulumisia"

Hei kaikki!

Täällä on tosi lämmin. Maanantaiksi luvattu hellelukemia (24-26 astetta..) ja ollut muutenkin viikon päivät jo n. +20. Yöt on yhä viileitä - ja hirveen pimeitä.

Ruoka on halpaa. Ja juoma. Niin kaupassa kuin rafloissakin. On tullut syötyä. Pitäis lähtee lenkille.

Ei oo yhtään koti-ikävä. Saksa on kiva maa. Ja ihmisetkin ihan kivoja.

Lähettäkää lisää rahaa. (No ei vainenkaan)

Rakkain terveisin Sanna

PS. Käytiin tänään taas Berliinissä, siellä on vaikka miten paljon näkemistä!