Saksalaisesta juhlakulttuurista

Saksalaiset ovat olutkansaa. Olutta juodaan kaikkialla; ruoan kanssa, ilman ruokaa, ratikassa, rannalla, koulun liikuntailtapäivässä, jopa elokuvateatterissa. Ravintolassa kalja maksaa yleensä saman verran kuin pieni lasillinen vettä. Joskus jopa vähemmän. Saksalainen saattaa nauttia oluen tai kaksi aina silloin kun siltä tuntuu, mutta osaavat saksalaiset ryypätäkin. Silloin juodaan lisäksi vahvempia, kuten votkaa. Viinikin on suosittua. Kaikkia näitä myydään joka ikisessä pienessäkin puljussa - kellon ympäri. Döner-kioskeillakin on kebabiensa lisäksi aika mahtava valikoima alkoholia: vodkasta kuohuviiniin. Kuka ei oluesta välitä, juo oluen ja limsan sekoituksia: Radler tai Mixgetränke. Cocktailit eivät maksa paljoa, riippuen toki paikasta. Ja niihin ei viinoja yleensä mittailla kovinkaan tarkkaan.

Kun saksalainen pitää bileet, niihin kutsutaan kaikki. Tai siis kaverit tuovat mukanaan omia kavereitaan. Läheskään aina kaikki eivät tunne toisiaan mutta kaikkia tervehditään iloisesti, riippuen tuttuudesta joko halaten tai kätellen. Poskipusutkaan eivät ole kovin harvinaisia. Juhliin saksalainen ei pukeudu mitenkään erityisesti, eikä myöskään baariin lähtiessään. Vain harvoissa paikoissa koko Berliinissä on minkäänlaista rotia pukeutumisen suhteen. Monesti saksalainen saattaa tulla bileisiin suoraan töiden jälkeen, ottaa pari kaljaa ja painella sitten nukkumaan tai toisinpäin: lähteä ajoissa nukkumaan, koska seuraavana päivänä pitäisi jaksaa vielä töihin. Kaverin juhliin on kuitenkin tultava edes moikkaamaan tuttuja.

Yksi Berliinin parhaista puolista on se, että jokaiseen musiikkimakuun ja fiilikseen löytyy sopiva paikka. Ne paikat on vain syytä tietää etukäteen tai edes ihmisiä, jotka osaavat viedä sinne. Jos jonkinlaista cocktailbaaria ja klubia kun löytyy vähän joka kulmalta ja suosituilla kulmilla ihan vieri vierestä - valinnanvaraa on. Monilla paikoilla ei ole virallista sulkemisaikaa (käytännössä kuitenkin siinä joskus auringon noustessa eli 6 maissa), mutta on täällä kuulemma sellaisiakin paikkoja, joissa voi tanssahdella pitkälle iltapäivään. Myöskään ikärajoja ei tunneta. "Kunhan ei nyt ihan mikään 14-vuotias ole" kommentoi kerran eräs saksalainen.