Tietokoneetonta elämää

Näin pääsi käymään. Läppärini hajosi. Ja taatusti sekin on Saksan syytä; eikai lähes uusi, kallis kone voi muuten hajota? Mutta näinpä vain sattui. Jos tästäkin pitää jotain hyvää osata repiä, niin ehkä sen, että sai kokeilla kielitaitoaan tietokonesanaston saralla! Ja se, että huollossa käyttäminen maksoi 36 euroa (hinta siitä, että saa kuulla koneensa olevan käyttökelvoton romu). Onneksi kuitenkin "vain" emolevy rikki, niin sain kaikki tiedostot nätisti ulkoiseen muistiin pakattuna.

Lasken päiviä siihen, että saan uuden koneen. Tässä vain on aika monta vaihtoehtoa, mistä ja miten sen voi hankkia. Nopein tapa olisi tietenkin se, että kävisi ostamassa lähimmästä tietokoneliikkeestä. Mutta Saksassa on se huono puoli, että täällä ei saa käyttöjärjestelmääkään oikein muunkielisenä kuin saksaksi. Ja näppiksetkin on vähän omanlaisensa; tosin ainakin niistä löytyy öökköset! Päätettiin nyt kuitenkin, että tuotan koneen Suomesta yhden kaverin mukana. Siihen on ikävä kyllä vaan vielä parisen viikkoa. Kamalaa!

Ilman konetta elämisessä pahinta ovat tietenkin illat, kun istuu kämpillä. Ja läksyjen ja muiden koulujuttujen teko. Niitä nyt ei onneks ookaan kovin paljoa. Mitä nyt pari ranskan esseetä Suomeen (edelleen..); niissä on deadline jo ensi viikolla. Kaikeksi onneksi koulun atk-luokat ovat kuitenkin koko päivän auki ja kaveritkin todella avuliaita. Omasta viitseliäisyydestä nuo koulujutut kiinni. Mutta viihdekäyttöä minä omalta koneelta kaipaankin. Iltaisin on aika ankeaa ja hiljaista omassa kolkossa huoneessa, kun ainoa viihdelähde on tylsä saksankiel. romaani. Uni on kyllä tullut ihan ilmankin ja päivällä on niin paljon tekemistä, ettei juuri ehdi edes kotona käydä pyörähtämässä. Ja eipähän tule jäätyäkään niin herkästi. Perjantai-iltanakin lähdin paaaljon mieluummin extempore baarikierrokselle Berliiniin sen sijaan, että olisin jäänyt tuijottamaan kattoa huoneeseeni. Onneksi lähdin, oli meinaan tosi hauskaa. Loppuviikonloppu tuli oleskeltua lähinnä ulkona aurinkoa palvoen. (Täällä on jo hellettä!)

Ensimmäinen viikko ilman omaa konetta on mennyt kyllä ihan hujauksessa. Ei sillä, etteivätkö päivät menneet nopeasti jo ennen koneen lopullista simahtamista. On vain niin omituista, kun ei voi mennä koneelle silloin kun haluaa. Ja sittenkin (jos ja) kun joskus saan koneen itselleni, minun täytyy ilmoittaa paikalliseen tietokonekeskukseen uusi IP-osoitteeni, että saan netin UUDELLEEN toimimaan huoneessani uudella koneellani. Toivon mukaan se on pieni toimenpide, mutta saksalaiseen tapaan siitäkin saa elefantin kokoisen ongelman.

Aistihavaintoja Saksasta

Näkö: Jo saapumispäivänäni huomasin harmaansinisen taivaan. Täysin pilvettöminäkään päivinä, korkeintaan ehkä sateen jäljiltä, taivas ei ole samalla lailla kirkkaansininen kuten Suomessa. Saksalaiset itse eivät paljoa eroa suomalaisista ulkonäöltään. Olin kuvitellut, että saksalaiset olisivat lihavia ja muutenkin erilaisempia, mutta kaikki ovat oikeastaan hyvin normaalin näköisiä. Kaikenlaista hiihtäjää täälläkin aina näkyy, varsinkin Berliinin puolella, mutta ei liiaksi. Täällä Saksassa on tosin ehkä hieman enemmän ulkomaalaistaustaista porukkaa kuin esim. Helsingissä. Olenhan itsekin ulkomaalaisena täällä! Kevät on jo pitkällä; muutosta on tapahtunut ihan näinä parina viikkoina, mitä olen täällä ollut. Puissa alkaa lehdet olla lähes kokomitassaan, erilaiset (minulle täysin tuntemattomat) kukat ja puskat kukkivat kauniina. Park Sanssoucin loputtomat puutarhat ja upeat palatsin tarjonnevat silmänruokaa koko kesäksi.

Kuulo: Ei paljon eroa Suomesta. Lintujen laulua, liikenteen huminaa, kerrostaloelämää... Hälytysajoneuvoja tuntuu kulkevan keskimääräistä enemmän kuin (ainakin) Joensuussa. Ihan täällä kaupungin laidallakin... Yllättävän harvoin kuulee muita kieliä kuin saksaa. Vaihtaritkin kun näet tykkäävät puhua keskenään saksaa. Englantia, italiaa, espanjaa, ranskaa ja suomea toki kuulee päivittäin, jos liikuu asioilla.

Haju: Oletin, että täällä haisisi pahemmalle liikenteen ja teollisuuden takia. Haju ei (ainakaan enää, ehkä olen vain tottunut) kuitenkaan ole pistänyt erityisemmin nenään. Yllättäen harvassa paikassa saa enää polttaa tupakkaa sisällä, siitä kiitos. Huoneeni on tunkkainen, enkä aina jaksa tuulettaa joka päivä.

Maku: Ruoka on halpaa. Ravintola/ruokalaruokakin on halpaa, mutta usein melko rasvaista. Eipähän tarvitse syödä niin usein, eikä tässä oikeastaan ole ehtinytkään, kun on niin hirveästi kaikkea menoa. Juomakin on halpaa, jopa pelottavan halpaa, näin suomalaisiin hintoihin tottuneelle. Tavallisesta marketista saa alkoholijuomia miedoista kirkkaisiin. Tekisi mieli maistella kaikkea, mutta olemme juoneet täällä lähinnä viinejä. Vesi maksaa ravintolassa enemmän tai ainakin saman verran kuin oluttuopillinen. Luulin, että saksalainen olut olisi parempaa kuin suomalainen, mutta eivät nuo oikein minulle vieläkään maistu. Kraanavesi ei ole ihan niin pahaa kuin Kreikassa viime kesänä, mutta onhan se silti vähän semmoista... Pullovesikin maistuu lähes samalta moskalta, joten sama säästää kantamisvaiva ja juoda hanasta.

Tunto: Iltaisin hieman paleltaa, kun kömpii ohuessa satiiniyömekossa sänkyyn, mutta onneksi edellinen asukas oli jättänyt paksun peitteen, joka lämmittää mukavasti ja on aamulla ihanan pehmeä halattavaksi . Iltapäivisin täällä on (niin huoneessani kuin kaupungillakin) on jopa tukalan kuuma. KesäHELTEITÄ odotellessa... Jalat ovat iltaisin usein ihan poikki pitkistä kävelymatkoista. Olen käynyt pari kertaa ihan juoksulenkilläkin, joiden jälkeen lihakset ovat olleet kipeät. Tässä lähistöllä on kyllä paljon hiekkapäällysteisiäkin polkuja, joilla on hyvä juosta. Iho kuivuu kalkkipitoisesta vedestä aina suihkun tai vain kasvojen-/käsienpesun jälkeen; on pitänyt käyttää paljon kosteusvoidetta. Baareissa ei toimi ilmanvaihto, ja loppuillasta ja varsinkin tanssilattialla hiki valuu, vaikka vain seisoi paikallaan.

Posinegatiivistä ±

Kaikkein raskainta näiden parin viikon aikana on ollut seurata muiden epäonnea. Paha tuuli tarttuu. Jostain syystä olen - kaikeksi yllätyksekseni - osannut kuitenkin pitää pääni kylmänä ja pysyä rauhallisena. Tilannetta tietty helpottaa, että suustaan voi päästää vaikka pahimmat osaamansa kirosanat keskellä ruuhka-bussia, sillä kukaan ei kuitenkaan ymmärrä++. Totta kai Saksa on paska maa, jos keskittyy vain niihin ikäviin asioihin (kuten epämääräisiin bussiaikatauluihin, pankkikorttien käymättömyyteen, netin toimimattomuuteen, kadonneihin pankkeihin).

Taisin lähteä tänne Saksaan "peläten pahinta ja toivoen parasta"; mikään ikävä sattuma ei minua siis yllätä, mutta jaksaisin iloita hyvin menneistä asioista. Tuntuu, että on väärin iloita omista onnistumisistaan, kun kavereillani tuntuu menevän yks jos toinenkin asia päin metsää. Mönkään menemisestä onkin tullut jo varsinainen vitsaus ja yleinen vitsi..

Kaiken kaikkiaan nää pari viikkoa on olleet ihan hauskoja. Kaikenlaista on tullut jo nähtyä ja monissa paikoissa käytyä++. Ihan kuin lomalla ois ollu, ihan tosi. Säänkin puolesta++! Tämmöstä huhtikuuta ei ole kuulemma ollut vuosikausiin - jos koskaan. Täksi viikonlopuksi tosin luvattu nyt sadetta, vaan eipä sitä näy eikä kuulu.

Koulukin alkaisi ensi viikolla. Pelottaa. Tai ainakin ahdistaa. Saksan kursseille ilmoittauduimme toissapäivänä. Siinä vaihtareille suunnatussa germanistiikan opintojen osakokonaisuudessa ei vain oikein ole montaakaan kurssia, jotka mulle ois järkeviä. Yhtään kurssia en ainakaan saa täysin korvattua omaan suomalaiseen tutkintooni - täällä ei ole koko yliopistossakaan käännöstieteitä.. Onneksi en edes tarvitse montaa opintopistettä tältä kesältä. Jokainen täällä suoritettu piste on itseasiassa pelkkää plussaa ++. Valitsin sitten kuitenkin 4 kurssia, joista yhteensä voisi saada 20 opintopistettä! Oppitunteja on viikossa yhteensä 10.. Ei paha. Varsinkaan, kun tunnit on aamupäivästä ja iltapäivän voipi viettää sitten vaikka biitsillä tai lähteä Berliiniin hummaamaan!!++ Eihän tänne opiskelemaan tultu.

"Lomakuulumisia"

Hei kaikki!

Täällä on tosi lämmin. Maanantaiksi luvattu hellelukemia (24-26 astetta..) ja ollut muutenkin viikon päivät jo n. +20. Yöt on yhä viileitä - ja hirveen pimeitä.

Ruoka on halpaa. Ja juoma. Niin kaupassa kuin rafloissakin. On tullut syötyä. Pitäis lähtee lenkille.

Ei oo yhtään koti-ikävä. Saksa on kiva maa. Ja ihmisetkin ihan kivoja.

Lähettäkää lisää rahaa. (No ei vainenkaan)

Rakkain terveisin Sanna

PS. Käytiin tänään taas Berliinissä, siellä on vaikka miten paljon näkemistä!

Kielikysymyksiä

Kerrankin oman äidinkielen erikoisuudesta on hyötyä! Suomi on kätevä syy tutustua uusiin ihmisiin: ne, jotka ymmärtävät suomea, tulevat juttelemaan meille, mutta myös ne, jotka eivät ymmärrä ja haluavat tietää, mitä kieltä puhumme (suomea kun ei moni tunnista!), tulevat juttelemaan meille! Kyllä, olen siis puhunut tässä pari päivää enimmäkseen suomea - minkäs sille mahtaa, että täällä Potsdamissa meitä on iso lauma suomalaisia ja kaikki vieläpä niin mukavia. Ehkäpä sitä sitten myöhemmin tutustuu myös enemmän paikallisiin ja muihin vaihtareihin. No, siitä ei kyllä pitäisi olla epäilystäkään, sillä jo eilisillan (ekoissa) Erasmus-bileissä tuli jo niin monta uutta tuttavaa. Ja lähes kaikki puhuivat ainakin melkein ymmärrettävää saksaa; englantia käytettiin vain ääritapauksissa. Sveitsiläisten kanssa tosin on paljon fiksumpaa puhua englantia, eihän sitä saksan murretta ymmärrä erkkikään.

Jostain syystä eilistä bileistä poispääseminen oli yllättävän hankalaa. Päädyimme sitten lopulta erään saksalaisen porukan mukana kävelemään koko pitkän matkan ammattikorkeakoululta asuntolallemme! Olivat mukavia, kun vaativat meidät mukaansa sieltä tyhjältä bussipysäkiltä, eivät tosin itsekään tienneet, mistä ja milloin yölinjan olisi pitänyt kulkea. Yhteiset vastoinkäymiset yhdistävät.

Kävelyä tuli harrastettua eilen kyllä ihan torta på torta: päiväsellä kävimme Jyrkin kanssa tutustumassa tuohon kampukselta alkavaan ihanaan puutarha- ja palatsialueeseen. Sää oli upea (kuten jo monta päivää tässä aikaisemmin) ja olo oli melkein kuin turistilla, kameroineen päivineen. Kaiken muun turistimassan keskeltä kuului sitten lopulta myös suomea - jokin koululaisryhmä varmaan opintoretkellä.

Pohjois-Saksassa saksa on tunnetusti paljon helpommin ymmärretävää kuin etelämmässä. Tähän tulokseen minäkin olen tullut, joskin se on aina henkilöstä riippuvaa. Osaishan nuo puhua ihan ymmärrettävästi, vaan eivät aina muista. No, pitää sitten pyytää toistamaan. Enemmän minua kuitenkin epäilyttää se, että miten minun saksaani ymmärtää kukaan. Monet ovat kyllä tulleet kehumaan kielitaitoani/mme. En ymmärrä miksi.

Byrokratia...

...On inhottava asia, mutta oikein hoidettuna sujuvaa kuin tanssi. Vielä tähänkään mennessä ei ole ilmennyt ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tai ei oikeastaan minkäänlaisia ongelmia. Kaikennäköistä on jo ehtinyt tapahtua tässä muutamassa päivässä, vaikka minkälaisia papereita pyöritelty ja allekirjoitettu, mutta silti tuntuu, että vapaa-aikaa on ollut ihan yllinkyllin ja että on tullut vain hengailtua - niin Potsdamin keskustassa kuin täällä kampuksellakin. Tämänpäiväinen kaupungintalolla paikallisille viranomaisille ilmoittautuminen yhdistettynä idylliseen terassilounaaseen tuntui pelkältä huviretkeltä. Suurin kiitos kuulunee aurinkoiselle, upealle kevätsäälle!

Tuli pienenä yllätyksenä (ehdin jo tottua siihen ajatukseen, että menisi vielä yli viikonlopun) että sain netin toimimaan asunnollani! ATK-keskuksen (tai jokin semmoinen..) täti oli kiltti ja laittoi netin toimimaan jo täksi illaksi. Eilen kävimme laittamassa hänelle sinne ZEIKiin hakemukset ja tänään piti vielä lähettää sähköpostilla (miten voi käyttää sähköpostia ilman nettiä? no tietenkin atk-luokissa) oman käytössä olevan koneen konekohtainen numero. Uskomattoman vaikeata siis. Puhumattakaan siitä, että nettiä ei voinut maksaa (30 euroa) käteisellä, vaan saksalaiselta pankkitililtä. Onneksi tandem-parterini Björn pelasti - minut ja 3 muuta suomalaista tyttöä - ja lainasi tiliään.

Isoin kömmähdys koko reissussa tähän mennessä tapahtui siirryttäessä Joensuusta Espooseen: junasta myöhästymisen takia tulimme sitten autolla (onneksi jo lentopäivää edeltävänä päivänä), mutta silti oli hermot mennä ja pakokauhu lähellä. Tunteet ovat siis menneet jonkinlaista vuoristorataa; ensimmäisenä iltana täällä Potsdamissa leikittelin jo ajatuksella lähteä seuraavalla junalla takas kotiin... Luullakseni nukun tämän (jo kolmannen) yön jo paremmin. Kotiutumista on siis jo havaittavissa!

Vielä on kuitenkin pahin edessä, nimittäin se opiskelu. Kunhan sen saa sitten rullaamaan (opetus alkaa vasta 20. päivä huhtikuuta!), niin voi todella puhua kotiutumisesta. Nämä pari viikkoa tässä ennen koulun alkamista ovat ikään kuin lomailua. Mikäpäs siinä.