Jostain syystä eilistä bileistä poispääseminen oli yllättävän hankalaa. Päädyimme sitten lopulta erään saksalaisen porukan mukana kävelemään koko pitkän matkan ammattikorkeakoululta asuntolallemme! Olivat mukavia, kun vaativat meidät mukaansa sieltä tyhjältä bussipysäkiltä, eivät tosin itsekään tienneet, mistä ja milloin yölinjan olisi pitänyt kulkea. Yhteiset vastoinkäymiset yhdistävät.
Kävelyä tuli harrastettua eilen kyllä ihan torta på torta: päiväsellä kävimme Jyrkin kanssa tutustumassa tuohon kampukselta alkavaan ihanaan puutarha- ja palatsialueeseen. Sää oli upea (kuten jo monta päivää tässä aikaisemmin) ja olo oli melkein kuin turistilla, kameroineen päivineen. Kaiken muun turistimassan keskeltä kuului sitten lopulta myös suomea - jokin koulul
Pohjois-Saksassa saksa on tunnetusti paljon helpommin ymmärretävää kuin etelämmässä. Tähän tulokseen minäkin olen tullut, joskin se on aina henkilöstä riippuvaa. Osaishan nuo puhua ihan ymmärrettävästi, vaan eivät aina muista. No, pitää sitten pyytää toistamaan. Enemmän minua kuitenkin epäilyttää se, että miten minun saksaani ymmärtää kukaan. Monet ovat kyllä tulleet kehumaan kielitaitoani/mme. En ymmärrä miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti