Näin pääsi käymään. Läppärini hajosi. Ja taatusti sekin on Saksan syytä; eikai lähes uusi, kallis kone voi muuten hajota? Mutta näinpä vain sattui. Jos tästäkin pitää jotain hyvää osata repiä, niin ehkä sen, että sai kokeilla kielitaitoaan tietokonesanaston saralla! Ja se, että huollossa käyttäminen maksoi 36 euroa (hinta siitä, että saa kuulla koneensa olevan käyttökelvoton romu). Onneksi kuitenkin "vain" emolevy rikki, niin sain kaikki tiedostot nätisti ulkoiseen muistiin pakattuna.
Lasken päiviä siihen, että saan uuden koneen. Tässä vain on aika monta vaihtoehtoa, mistä ja miten sen voi hankkia. Nopein tapa olisi tietenkin se, että kävisi ostamassa lähimmästä tietokoneliikkeestä. Mutta Saksassa on se huono puoli, että täällä ei saa käyttöjärjestelmääkään oikein muunkielisenä kuin saksaksi. Ja näppiksetkin on vähän omanlaisensa; tosin ainakin niistä löytyy öökköset! Päätettiin nyt kuitenkin, että tuotan koneen Suomesta yhden kaverin mukana. Siihen on ikävä kyllä vaan vielä parisen viikkoa. Kamalaa!
Ilman konetta elämisessä pahinta ovat tietenkin illat, kun istuu kämpillä. Ja läksyjen ja muiden koulujuttujen teko. Niitä nyt ei onneks ookaan kovin paljoa. Mitä nyt pari ranskan esseetä Suomeen (edelleen..); niissä on deadline jo ensi viikolla. Kaikeksi onneksi koulun atk-luokat ovat kuitenkin koko päivän auki ja kaveritkin todella avuliaita. Omasta viitseliäisyydestä nuo koulujutut kiinni. Mutta viihdekäyttöä minä omalta koneelta kaipaankin. Iltaisin on aika ankeaa ja hiljaista omassa kolkossa huoneessa, kun ainoa viihdelähde on tylsä saksankiel. romaani. Uni on kyllä tullut ihan ilmankin ja päivällä on niin paljon tekemistä, ettei juuri ehdi edes kotona käydä pyörähtämässä. Ja eipähän tule jäätyäkään niin herkästi. Perjantai-iltanakin lähdin paaaljon mieluummin extempore baarikierrokselle Berliiniin sen sijaan, että olisin jäänyt tuijottamaan kattoa huoneeseeni. Onneksi lähdin, oli meinaan tosi hauskaa. Loppuviikonloppu tuli oleskeltua lähinnä ulkona aurinkoa palvoen. (Täällä on jo hellettä!)
Ensimmäinen viikko ilman omaa konetta on mennyt kyllä ihan hujauksessa. Ei sillä, etteivätkö päivät menneet nopeasti jo ennen koneen lopullista simahtamista. On vain niin omituista, kun ei voi mennä koneelle silloin kun haluaa. Ja sittenkin (jos ja) kun joskus saan koneen itselleni, minun täytyy ilmoittaa paikalliseen tietokonekeskukseen uusi IP-osoitteeni, että saan netin UUDELLEEN toimimaan huoneessani uudella koneellani. Toivon mukaan se on pieni toimenpide, mutta saksalaiseen tapaan siitäkin saa elefantin kokoisen ongelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti