En koskaan erityisemmin ollut edes ajatellut matkustavani Puolaan, mutta en hetkeäkään vastustanut ajatusta, kun kaverit ehdottivat yhteistä reissua Varsovaan ja Krakovaan. En kadu. Matka sujui oikein hyvin, mitä nyt vähän univajetta ja jumiutuneita lihaksia ilmaantui. Tärkeintä oli kuitenkin päästä matkustamaan, ihan sama minne, ja Puolaan pääsee Berliinistä käsin todella kätevästi junalla. Eivät olleet lippujen hinnatkaan aivan maata kaatavia. Onneksi emme sitten kuitenkaan ottaneet sekä meno- että paluujuniksi yöjunia, sillä paluumatka yöjunassa oli tuskaa! 12 tuntia 6 hengen kopissa, ja penkit kuin kirkossa. Siinä sitä sai käyttää mielikuvitusta yrittäessään etsiä edes jokseenkin kohtuullista asentoa ummistaa silmänsä edes hetkeksi. Mutta selvisimme hengissä!
Ihana oli palata takaisin "kotiin", Berliiniin, jossa kaikki on tuttua ja kielikin edes jokseenkin ymmärrettävää! Vähäisen venäjän kielen taidon turvin puolan kieli oli oikeastaan lähes täysin käsittämätöntä. Harvoin sattuu minulle sellaisia reissuja, joissa en ymmärrä paikallista kieltä. Varsovassa ja varsinkin Krakovassa paikalliset puhuvat kuitenkin melko hyvin englantia. Joskaan eivät vanhemmat ihmiset.. Heille olisi ehkä voinut yrittää puhua venäjää tai saksaa, mutta tilanteet eivät sitä kertakaan vaatineet: sormella osoittaa vaan haluamaansa tuotetta ja lykkää rahan tiskiin, niin homma toimii. Varsovassa meille sattui vieläpä niin mukavasti, että Piritan puolalainen kaveri näytti meille kaupunkia ja illan vietimme yhdessä vielä yhden puolalaisen kanssa - ja hauskaa oli! Varsinkin, kun tämä edellä mainittu osasi jonkin verran suomen sanoja. Siinä sitä vaihdettiin fraaseja kielestä toiseen, saimme siis mekin hieman opastusta puolan "perussanastoon".
Sunnuntaina vierailimme Auswitz-Birkenaulla, suurimmalla natsiaikaisella keskitysleirillä. Muuta ihmeellisempää ohjelmaa meillä ei sitten koko viikonlopun aikana ollut, vaan eipä se ollut tarpeenkaan, näkemistä riitti hyvin pariksi päiväksi. Oli mielenkiintoista päästä käyttämään pitkästä aikaa myös muutakin valuuttaa kuin euroja. Kaikki maksoi Puolassa vielä hieman vähemmän kuin Saksassa, ja minä onneton nostin liikaa käteistä kuvitellen käyttäväni ne vielä. Jäivät yli.
Mutta nyt varaan lennot Kölniin! Nantesiin maksavat liput niin maitse kuin ilmateitse vähän liikaa, enkä nyt tämän viikonlopun kokemuksen jälkeen haluaisi vuorokaudeksi junaan istumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti