Kävin tänään viimeistä kertaa koulussa täällä Suomessa. Piti tehdä vielä ranskan ääntämisen koe, oishan tuota muuten voinut jo lähteä vaikka Etelä-Suomeen päin. Huomenna sitten. Onneksi Jarno lähtee saattamaan, olisi muuten kyllä aika ankeaa. On pikkuhiljaa alkanut jo vähän pelottaa tuo 4 kuukauden ero (tai no oikeastaan vain pari kuukautta, koska Jarno tulee käymään heti, kun hällä koulut loppuu). Pitää vaan yrittää pitää pää kylmänä viimeiseen saakka.
Matkatavaroiden pakkaaminenkin on oikeastaan jo loppusuoralla. Vaikka tiedän, että ihminen pärjää hyvinkin vähäisellä määrällä vaatteita, tuntuu siltä, että on pakko tunkea laukku täyteen t-paitoja.. Joudun ilmeisesti tekemään huomenna vielä viimehetken karsintoja; laukku painaa jo nyt 19 kg ja AirBerlinin lennoille max. on 20kg. Takaisintuloa helpottaa se, että heitän luultavasti lähes puolet laukun sisällöstä roskiin sitten Saksassa. Hah.
Paperiasiat ovat kuitenkin nyt kunnossa (kelalta tuli vahvistus opintotuen muutoksista). Ei tarvitse muuta kuin hypätä vain oikeaan koneeseen ja voilà. Toissaviikolla sai vähän tuntumaa saksan kieleenkin, kun Tiina oli käymässä Kölnistä parin brittivaihtarin kanssa, joiden kanssa saksaksi keskustelu oli jopa luontevampaa kuin englanti. Vielä kun saisi pari ranskan esseetä valmiiksi, niin voisi täysillä keskittyä saksaan.
Läksiäisetkin on nyt vietetty. Epäilytti vähän järjestää, kun tiedän, ettei ketään oikeasti kiinnosta, missä vietän kesäni. Hah. Olisi pitänyt vain vaivihkaa karata ulkomaille. Kekkerit sujuivat kuitenkin hyvin, ja ainakin minulla oli mukavata. Lähes kaikilla kavereillani kun tuntuu olevan kokemusta jonkinlaisesta pitemmästä ulkomailla oleskelusta, joten kokemuksia on tullut kuultua. Niin hyviä kuin huonojakin.
Mika kertoi, että Potsdamissa nettiyhteyden saa opiskelija-asuntolassa toimimaan n. parissa päivässä; joten sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti