Saksalaiset ovat olutkansaa. Olutta juodaan kaikkialla; ruoan kanssa, ilman ruokaa, ratikassa, rannalla, koulun liikuntailtapäivässä, jopa elokuvateatterissa. Ravintolassa kalja maksaa yleensä saman verran kuin pieni lasillinen vettä. Joskus jopa vähemmän. Saksalainen saattaa nauttia oluen tai kaksi aina silloin kun siltä tuntuu, mutta osaavat saksalaiset ryypätäkin. Silloin juodaan lisäksi vahvempia, kuten votkaa. Viinikin on suosittua. Kaikkia näitä myydään joka ikisessä pienessäkin puljussa - kellon ympäri. Döner-kioskeillakin on kebabiensa lisäksi aika mahtava valikoima alkoholia: vodkasta kuohuviiniin. Kuka ei oluesta välitä, juo oluen ja limsan sekoituksia: Radler tai Mixgetränke. Cocktailit eivät maksa paljoa, riippuen toki paikasta. Ja niihin ei viinoja yleensä mittailla kovinkaan tarkkaan.
Kun saksalainen pitää bileet, niihin kutsutaan kaikki. Tai siis kaverit tuovat mukanaan omia kavereitaan. Läheskään aina kaikki eivät tunne toisiaan mutta kaikkia tervehditään iloisesti, riippuen tuttuudesta joko halaten tai kätellen. Poskipusutkaan eivät ole kovin harvinaisia. Juhliin saksalainen ei pukeudu mitenkään erityisesti, eikä myöskään baariin lähtiessään. Vain harvoissa paikoissa koko Berliinissä on minkäänlaista rotia pukeutumisen suhteen. Monesti saksalainen saattaa tulla bileisiin suoraan töiden jälkeen, ottaa pari kaljaa ja painella sitten nukkumaan tai toisinpäin: lähteä ajoissa nukkumaan, koska seuraavana päivänä pitäisi jaksaa vielä töihin. Kaverin juhliin on kuitenkin tultava edes moikkaamaan tuttuja.
Yksi Berliinin parhaista puolista on se, että jokaiseen musiikkimakuun ja fiilikseen löytyy sopiva paikka. Ne paikat on vain syytä tietää etukäteen tai edes ihmisiä, jotka osaavat viedä sinne. Jos jonkinlaista cocktailbaaria ja klubia kun löytyy vähän joka kulmalta ja suosituilla kulmilla ihan vieri vierestä - valinnanvaraa on. Monilla paikoilla ei ole virallista sulkemisaikaa (käytännössä kuitenkin siinä joskus auringon noustessa eli 6 maissa), mutta on täällä kuulemma sellaisiakin paikkoja, joissa voi tanssahdella pitkälle iltapäivään. Myöskään ikärajoja ei tunneta. "Kunhan ei nyt ihan mikään 14-vuotias ole" kommentoi kerran eräs saksalainen.
lauantai 25. heinäkuuta 2009
torstai 2. heinäkuuta 2009
Harrastamista
Viime viikko oli erityisen kiireinen. Ensinnäkin oli ihan sellaista perinteistä juhlimista, tavallista tekemistä (koulu ja harrastukset) mutta myös jotain ekstrajännää. Tämä viikko on taas jo vähän hiljaisempi.
Kouluesitelmien teko ja esittäminen alkaa sujua jo melko vaivattomasti. Vielä on pari kokeentapaista jäljellä, mutta muuten koulu ei juurikaan aiheuta päänvaivaa. Viikon rentoutushetki muodostuu puolitoistatuntisesta jooga-tunnista, jossa virtaa niin hiki kuin ajatuskin. Kehitystäkin on tapahtunut alkukauteen verrattuna. Ihan parasta. Saatanpa jatkaa joogaa Suomessakin.
Korkeakylttyyriäkin harrastimme viikonloppuna: kävimme katsomassa Mozartin Taikahuilun. Ihan parasta. Panimossakin kävimme, mikä päätyi sitten tietenkin kaljanmaisteluun. Useamman kaljan "maisteluun". Viikonloppuna tuli myöskin käytyä yhdessä Berliinin kuumimmista (kirjaimellisesti, siellä oli todella kuuma!) yökerhoista. Weekendillä on tilat Alexanderplatzilla 12. ja 15. kerroksessa sekä kattotasanteella. Perjantaina pääsimme vain 12. kerrokseen, mutta sieltäkin oli oikein oivat maisemat Itä-Berliinin ylle auringonnousun aikaan. Harmi vaan, kun oli pilvistä ja kaikki oli yhtää samaa harmaata massaa aamun koittaessa. Mutta elämys sinällään lähteä kotia kohti 6 aikaan aamusta!
Lämpöäkin on alkanut piisaamaan (29' C). Johan sitä onkin odoteltu! Ja nyt aivot sulaa. Siksi onkin erityisen ihanaa, että lähdemme huomenna Rostockiin, Itämeren rannalle paistattelemaan ja polskimaan! Jospa tulis pelailtua vaikka rantalentistäkin. Tälle viikonlopulle olisi täälläkin vaikka mitä kaikkea hauskaa tekemistä: Berliinissä on muotiviikot, joogapäivät ja useammat kivankuuloiset bileet! Kaikkeen ei vaan voi revetä. Etelä-Saksan roadtripkin jäi vain haaveeksi. Aika loppuu kesken. Ensi viikolla kuitenkin vielä Kölniin. Ja siihenhän mun rahatkin sitten loppuu. Kaik' on männy!! Ihan käsittämätöntä, miten paljon rahaa on palanut, vaikkei mikään maksa melkein mitään. Sen siitä saa, kun maksaa kahta vuokraa - ja reissaa. Ja se p*rhanan läppärikin viel.
Aika täällä alkaa kuitenkin olla jo lopuillaan. Vielä ei ole paniikki iskenyt, mutta ehkä parin viikon päästä, kun pitää ihan oikeasti ruveta hoitaa asioita. Pelkkä laukkujen pakkaus ei täältäkään suunnasta lähtiessä riitä! Muutoksen tuulet puhaltavat, joten syksy näyttää ihan epävarmalta. Koulu kuitenkin on ja pysyy.
Kouluesitelmien teko ja esittäminen alkaa sujua jo melko vaivattomasti. Vielä on pari kokeentapaista jäljellä, mutta muuten koulu ei juurikaan aiheuta päänvaivaa. Viikon rentoutushetki muodostuu puolitoistatuntisesta jooga-tunnista, jossa virtaa niin hiki kuin ajatuskin. Kehitystäkin on tapahtunut alkukauteen verrattuna. Ihan parasta. Saatanpa jatkaa joogaa Suomessakin.
Korkeakylttyyriäkin harrastimme viikonloppuna: kävimme katsomassa Mozartin Taikahuilun. Ihan parasta. Panimossakin kävimme, mikä päätyi sitten tietenkin kaljanmaisteluun. Useamman kaljan "maisteluun". Viikonloppuna tuli myöskin käytyä yhdessä Berliinin kuumimmista (kirjaimellisesti, siellä oli todella kuuma!) yökerhoista. Weekendillä on tilat Alexanderplatzilla 12. ja 15. kerroksessa sekä kattotasanteella. Perjantaina pääsimme vain 12. kerrokseen, mutta sieltäkin oli oikein oivat maisemat Itä-Berliinin ylle auringonnousun aikaan. Harmi vaan, kun oli pilvistä ja kaikki oli yhtää samaa harmaata massaa aamun koittaessa. Mutta elämys sinällään lähteä kotia kohti 6 aikaan aamusta!
Lämpöäkin on alkanut piisaamaan (29' C). Johan sitä onkin odoteltu! Ja nyt aivot sulaa. Siksi onkin erityisen ihanaa, että lähdemme huomenna Rostockiin, Itämeren rannalle paistattelemaan ja polskimaan! Jospa tulis pelailtua vaikka rantalentistäkin. Tälle viikonlopulle olisi täälläkin vaikka mitä kaikkea hauskaa tekemistä: Berliinissä on muotiviikot, joogapäivät ja useammat kivankuuloiset bileet! Kaikkeen ei vaan voi revetä. Etelä-Saksan roadtripkin jäi vain haaveeksi. Aika loppuu kesken. Ensi viikolla kuitenkin vielä Kölniin. Ja siihenhän mun rahatkin sitten loppuu. Kaik' on männy!! Ihan käsittämätöntä, miten paljon rahaa on palanut, vaikkei mikään maksa melkein mitään. Sen siitä saa, kun maksaa kahta vuokraa - ja reissaa. Ja se p*rhanan läppärikin viel.
Aika täällä alkaa kuitenkin olla jo lopuillaan. Vielä ei ole paniikki iskenyt, mutta ehkä parin viikon päästä, kun pitää ihan oikeasti ruveta hoitaa asioita. Pelkkä laukkujen pakkaus ei täältäkään suunnasta lähtiessä riitä! Muutoksen tuulet puhaltavat, joten syksy näyttää ihan epävarmalta. Koulu kuitenkin on ja pysyy.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Pyörähdys Puolassa
En koskaan erityisemmin ollut edes ajatellut matkustavani Puolaan, mutta en hetkeäkään vastustanut ajatusta, kun kaverit ehdottivat yhteistä reissua Varsovaan ja Krakovaan. En kadu. Matka sujui oikein hyvin, mitä nyt vähän univajetta ja jumiutuneita lihaksia ilmaantui. Tärkeintä oli kuitenkin päästä matkustamaan, ihan sama minne, ja Puolaan pääsee Berliinistä käsin todella kätevästi junalla. Eivät olleet lippujen hinnatkaan aivan maata kaatavia. Onneksi emme sitten kuitenkaan ottaneet sekä meno- että paluujuniksi yöjunia, sillä paluumatka yöjunassa oli tuskaa! 12 tuntia 6 hengen kopissa, ja penkit kuin kirkossa. Siinä sitä sai käyttää mielikuvitusta yrittäessään etsiä edes jokseenkin kohtuullista asentoa ummistaa silmänsä edes hetkeksi. Mutta selvisimme hengissä!
Ihana oli palata takaisin "kotiin", Berliiniin, jossa kaikki on tuttua ja kielikin edes jokseenkin ymmärrettävää! Vähäisen venäjän kielen taidon turvin puolan kieli oli oikeastaan lähes täysin käsittämätöntä. Harvoin sattuu minulle sellaisia reissuja, joissa en ymmärrä paikallista kieltä. Varsovassa ja varsinkin Krakovassa paikalliset puhuvat kuitenkin melko hyvin englantia. Joskaan eivät vanhemmat ihmiset.. Heille olisi ehkä voinut yrittää puhua venäjää tai saksaa, mutta tilanteet eivät sitä kertakaan vaatineet: sormella osoittaa vaan haluamaansa tuotetta ja lykkää rahan tiskiin, niin homma toimii. Varsovassa meille sattui vieläpä niin mukavasti, että Piritan puolalainen kaveri näytti meille kaupunkia ja illan vietimme yhdessä vielä yhden puolalaisen kanssa - ja hauskaa oli! Varsinkin, kun tämä edellä mainittu osasi jonkin verran suomen sanoja. Siinä sitä vaihdettiin fraaseja kielestä toiseen, saimme siis mekin hieman opastusta puolan "perussanastoon".
Sunnuntaina vierailimme Auswitz-Birkenaulla, suurimmalla natsiaikaisella keskitysleirillä. Muuta ihmeellisempää ohjelmaa meillä ei sitten koko viikonlopun aikana ollut, vaan eipä se ollut tarpeenkaan, näkemistä riitti hyvin pariksi päiväksi. Oli mielenkiintoista päästä käyttämään pitkästä aikaa myös muutakin valuuttaa kuin euroja. Kaikki maksoi Puolassa vielä hieman vähemmän kuin Saksassa, ja minä onneton nostin liikaa käteistä kuvitellen käyttäväni ne vielä. Jäivät yli.
Mutta nyt varaan lennot Kölniin! Nantesiin maksavat liput niin maitse kuin ilmateitse vähän liikaa, enkä nyt tämän viikonlopun kokemuksen jälkeen haluaisi vuorokaudeksi junaan istumaan.
Ihana oli palata takaisin "kotiin", Berliiniin, jossa kaikki on tuttua ja kielikin edes jokseenkin ymmärrettävää! Vähäisen venäjän kielen taidon turvin puolan kieli oli oikeastaan lähes täysin käsittämätöntä. Harvoin sattuu minulle sellaisia reissuja, joissa en ymmärrä paikallista kieltä. Varsovassa ja varsinkin Krakovassa paikalliset puhuvat kuitenkin melko hyvin englantia. Joskaan eivät vanhemmat ihmiset.. Heille olisi ehkä voinut yrittää puhua venäjää tai saksaa, mutta tilanteet eivät sitä kertakaan vaatineet: sormella osoittaa vaan haluamaansa tuotetta ja lykkää rahan tiskiin, niin homma toimii. Varsovassa meille sattui vieläpä niin mukavasti, että Piritan puolalainen kaveri näytti meille kaupunkia ja illan vietimme yhdessä vielä yhden puolalaisen kanssa - ja hauskaa oli! Varsinkin, kun tämä edellä mainittu osasi jonkin verran suomen sanoja. Siinä sitä vaihdettiin fraaseja kielestä toiseen, saimme siis mekin hieman opastusta puolan "perussanastoon".
Sunnuntaina vierailimme Auswitz-Birkenaulla, suurimmalla natsiaikaisella keskitysleirillä. Muuta ihmeellisempää ohjelmaa meillä ei sitten koko viikonlopun aikana ollut, vaan eipä se ollut tarpeenkaan, näkemistä riitti hyvin pariksi päiväksi. Oli mielenkiintoista päästä käyttämään pitkästä aikaa myös muutakin valuuttaa kuin euroja. Kaikki maksoi Puolassa vielä hieman vähemmän kuin Saksassa, ja minä onneton nostin liikaa käteistä kuvitellen käyttäväni ne vielä. Jäivät yli.
Mutta nyt varaan lennot Kölniin! Nantesiin maksavat liput niin maitse kuin ilmateitse vähän liikaa, enkä nyt tämän viikonlopun kokemuksen jälkeen haluaisi vuorokaudeksi junaan istumaan.
torstai 21. toukokuuta 2009
Puolivälin paikkeilla
Nyt voisi alkaa jo sanoa, että elämä täällä vaihdossa on ruvennut vahvasti rutinoitumaan. Sen huomaa siitä, että aika on hujahtanut hetkessä pitkän harppauksen eteenpäin. Tosin myös harmaalla säällä on osansa asiassa: kylmällä säällä ei jaksa heilua koko iltaa pitkin maita ja mantuja. On tullut istuttua sisällä.
Koulunkäyntikin alkaa jo olla tuttua touhua. Tylsää siis. Mutta pakollista. Onneksi en ahnehtinut isoa pinoa kursseja, sillä tuntuu, että näissä neljässä valitsemassani on jo ihan tarpeeksi tekemistä. Tai oikeastaan vain yhdessä niistä, muut ovat ihan hauskoja (ääntämistä ja fraseologiaa).
Jarno tulee huomenna kylään. Lähes pariksi viikoksi. Pelottavaa siinä on se, että sen jälkeen vaihtoajastani on kulunut tasan puolet! Luulin, että olisin ollut asiasta innoissani, mutta se on oikeastaan alkanut pelottaa. Entä jos en ehdi käydä tutustumassa tarpeeksi moneen paikkaan, nähdä ja kokea sellaisia asioita, joita olin suunnitellut kokevani? Kesä-heinäkuu menee takuulla vielä nopeammin kuin nämä kaksi ensimmäistä kuukautta. Kaverit suunnittelevat jos jonkinlaisia viikonloppureissuja ympäri Eurooppaa. Lähes joka viikonlopun voisi siis käyttää johonkin matkaan. Olemme kai lähdössä ainakin Puolaan, ja minä haluaisin käydä Kölnissä ja Nantes'issa Ranskassa.
Matkustaminen vie aikaa, mutta myös ihan hirveästi rahaa. Ei toki ehkä niin paljon kuin Suomesta käsin matkustaessa, mutta joka viikonloppu jos käyttää sellaiset 100-200 euroa matkustamiseen, niin alkaa vaihtokassa olla aika nopeasti tyhjä. Mutta kun nyt olisi niin hyvä mahdollisuus! Ihan kuin ei enää ikinä pääsisi käymään Keski-Euroopassa ja että kaikki olisi nähtävä heti ja nyt.. On tosin kyllä ihan totta, että sisällä yksin omassa huoneessa istuminen ei ole kaikkein paras tapa viettää ulkomaanvaihtonsa.
Berliiniin ja Potsdamin keskustaankin vain on niin tuhottoman "pitkä" matka. Berliinissä pitää käyttää vähintään pari tuntia ja oikeastaan Potsdamissa myöskin, sillä jo matkat kestävät niin kauan. Helposti tulee jäätyä vapaapäivänäkin vain istumaan kämpälle, kun asuntolat sijaitsevat näin syrjällä. Liikenneyhteydet ovat kyllä erinomaiset, mutta laiskuus iskee.
Koulunkäyntikin alkaa jo olla tuttua touhua. Tylsää siis. Mutta pakollista. Onneksi en ahnehtinut isoa pinoa kursseja, sillä tuntuu, että näissä neljässä valitsemassani on jo ihan tarpeeksi tekemistä. Tai oikeastaan vain yhdessä niistä, muut ovat ihan hauskoja (ääntämistä ja fraseologiaa).
Jarno tulee huomenna kylään. Lähes pariksi viikoksi. Pelottavaa siinä on se, että sen jälkeen vaihtoajastani on kulunut tasan puolet! Luulin, että olisin ollut asiasta innoissani, mutta se on oikeastaan alkanut pelottaa. Entä jos en ehdi käydä tutustumassa tarpeeksi moneen paikkaan, nähdä ja kokea sellaisia asioita, joita olin suunnitellut kokevani? Kesä-heinäkuu menee takuulla vielä nopeammin kuin nämä kaksi ensimmäistä kuukautta. Kaverit suunnittelevat jos jonkinlaisia viikonloppureissuja ympäri Eurooppaa. Lähes joka viikonlopun voisi siis käyttää johonkin matkaan. Olemme kai lähdössä ainakin Puolaan, ja minä haluaisin käydä Kölnissä ja Nantes'issa Ranskassa.
Matkustaminen vie aikaa, mutta myös ihan hirveästi rahaa. Ei toki ehkä niin paljon kuin Suomesta käsin matkustaessa, mutta joka viikonloppu jos käyttää sellaiset 100-200 euroa matkustamiseen, niin alkaa vaihtokassa olla aika nopeasti tyhjä. Mutta kun nyt olisi niin hyvä mahdollisuus! Ihan kuin ei enää ikinä pääsisi käymään Keski-Euroopassa ja että kaikki olisi nähtävä heti ja nyt.. On tosin kyllä ihan totta, että sisällä yksin omassa huoneessa istuminen ei ole kaikkein paras tapa viettää ulkomaanvaihtonsa.
Berliiniin ja Potsdamin keskustaankin vain on niin tuhottoman "pitkä" matka. Berliinissä pitää käyttää vähintään pari tuntia ja oikeastaan Potsdamissa myöskin, sillä jo matkat kestävät niin kauan. Helposti tulee jäätyä vapaapäivänäkin vain istumaan kämpälle, kun asuntolat sijaitsevat näin syrjällä. Liikenneyhteydet ovat kyllä erinomaiset, mutta laiskuus iskee.
maanantai 11. toukokuuta 2009
Elämä voittaa!
Kone saapui vihdoin ja viimein tänään! Lähes 3 viikkoa kestänyt koneettomus on nyt ohi, ja illat voi nyt viettää koneella valvoen! Kieltämättä olin jo lähes tottunut siihen, että iltaisin pitää kehitellä jotain muutakin tekemistä kuin netin vahtiminen.
Thüringenissä on paremman makuista vettä kuin täällä Potsdamissa. Ruokaelämyksiäkin tuli viikonloppuna koettua; söin ensimmäistä kertaa sushia, kävimme intialaisessa ravintolassa, söin maailman parasta pestopastaa ja kaiken huipuksi saimme kokata itse perinteisiä Thüringer Klößejä! Mm. tällaisia kokemuksia kävimme kokemassa Erfurtin viikonloppureissulla. Ja koko komeus kustanti (ilman ruokia ja juomia) vain 35 euroa matkoineen ja majoituksineen! Ei siis epäilystäkään, kannattiko reissu.
Koko viime viikon oli nenä tukossa ja paikoin vähän kuumeinen olo. On mahdollista, että se johtuu huoneestani. Naapuritalossa kun kuulemma ainakin on vähän hometta.. Nyt jo kuitenkin parempi olo ja voi aloittaa taas lenkkeilyn. Pelottaa, kun ei ole käynyt vaa'alla nyt lähes puoleentoista kuukauteen. Tosin farkut mahtuvat vielä ihan hyvin päälle, joten ei kai tässä niin huolissaan tarvitse olla..
Ei tämä vaihdossa olo ole muutenkaan ollut aivan niin ruusuilla tanssimista. Kanssaihmisistä sen ainakin on huomannut, että melkoista tunteiden vuoristorataa on ollut. Eritoten viime viikon sateinen sää on hieman lannistanut mieliä, mutta eiköhän se pian taas paista aurinko risukasaankin!
Thüringenissä on paremman makuista vettä kuin täällä Potsdamissa. Ruokaelämyksiäkin tuli viikonloppuna koettua; söin ensimmäistä kertaa sushia, kävimme intialaisessa ravintolassa, söin maailman parasta pestopastaa ja kaiken huipuksi saimme kokata itse perinteisiä Thüringer Klößejä! Mm. tällaisia kokemuksia kävimme kokemassa Erfurtin viikonloppureissulla. Ja koko komeus kustanti (ilman ruokia ja juomia) vain 35 euroa matkoineen ja majoituksineen! Ei siis epäilystäkään, kannattiko reissu.
Koko viime viikon oli nenä tukossa ja paikoin vähän kuumeinen olo. On mahdollista, että se johtuu huoneestani. Naapuritalossa kun kuulemma ainakin on vähän hometta.. Nyt jo kuitenkin parempi olo ja voi aloittaa taas lenkkeilyn. Pelottaa, kun ei ole käynyt vaa'alla nyt lähes puoleentoista kuukauteen. Tosin farkut mahtuvat vielä ihan hyvin päälle, joten ei kai tässä niin huolissaan tarvitse olla..
Ei tämä vaihdossa olo ole muutenkaan ollut aivan niin ruusuilla tanssimista. Kanssaihmisistä sen ainakin on huomannut, että melkoista tunteiden vuoristorataa on ollut. Eritoten viime viikon sateinen sää on hieman lannistanut mieliä, mutta eiköhän se pian taas paista aurinko risukasaankin!
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Tietokoneetonta elämää
Näin pääsi käymään. Läppärini hajosi. Ja taatusti sekin on Saksan syytä; eikai lähes uusi, kallis kone voi muuten hajota? Mutta näinpä vain sattui. Jos tästäkin pitää jotain hyvää osata repiä, niin ehkä sen, että sai kokeilla kielitaitoaan tietokonesanaston saralla! Ja se, että huollossa käyttäminen maksoi 36 euroa (hinta siitä, että saa kuulla koneensa olevan käyttökelvoton romu). Onneksi kuitenkin "vain" emolevy rikki, niin sain kaikki tiedostot nätisti ulkoiseen muistiin pakattuna.
Lasken päiviä siihen, että saan uuden koneen. Tässä vain on aika monta vaihtoehtoa, mistä ja miten sen voi hankkia. Nopein tapa olisi tietenkin se, että kävisi ostamassa lähimmästä tietokoneliikkeestä. Mutta Saksassa on se huono puoli, että täällä ei saa käyttöjärjestelmääkään oikein muunkielisenä kuin saksaksi. Ja näppiksetkin on vähän omanlaisensa; tosin ainakin niistä löytyy öökköset! Päätettiin nyt kuitenkin, että tuotan koneen Suomesta yhden kaverin mukana. Siihen on ikävä kyllä vaan vielä parisen viikkoa. Kamalaa!
Ilman konetta elämisessä pahinta ovat tietenkin illat, kun istuu kämpillä. Ja läksyjen ja muiden koulujuttujen teko. Niitä nyt ei onneks ookaan kovin paljoa. Mitä nyt pari ranskan esseetä Suomeen (edelleen..); niissä on deadline jo ensi viikolla. Kaikeksi onneksi koulun atk-luokat ovat kuitenkin koko päivän auki ja kaveritkin todella avuliaita. Omasta viitseliäisyydestä nuo koulujutut kiinni. Mutta viihdekäyttöä minä omalta koneelta kaipaankin. Iltaisin on aika ankeaa ja hiljaista omassa kolkossa huoneessa, kun ainoa viihdelähde on tylsä saksankiel. romaani. Uni on kyllä tullut ihan ilmankin ja päivällä on niin paljon tekemistä, ettei juuri ehdi edes kotona käydä pyörähtämässä. Ja eipähän tule jäätyäkään niin herkästi. Perjantai-iltanakin lähdin paaaljon mieluummin extempore baarikierrokselle Berliiniin sen sijaan, että olisin jäänyt tuijottamaan kattoa huoneeseeni. Onneksi lähdin, oli meinaan tosi hauskaa. Loppuviikonloppu tuli oleskeltua lähinnä ulkona aurinkoa palvoen. (Täällä on jo hellettä!)
Ensimmäinen viikko ilman omaa konetta on mennyt kyllä ihan hujauksessa. Ei sillä, etteivätkö päivät menneet nopeasti jo ennen koneen lopullista simahtamista. On vain niin omituista, kun ei voi mennä koneelle silloin kun haluaa. Ja sittenkin (jos ja) kun joskus saan koneen itselleni, minun täytyy ilmoittaa paikalliseen tietokonekeskukseen uusi IP-osoitteeni, että saan netin UUDELLEEN toimimaan huoneessani uudella koneellani. Toivon mukaan se on pieni toimenpide, mutta saksalaiseen tapaan siitäkin saa elefantin kokoisen ongelman.
Lasken päiviä siihen, että saan uuden koneen. Tässä vain on aika monta vaihtoehtoa, mistä ja miten sen voi hankkia. Nopein tapa olisi tietenkin se, että kävisi ostamassa lähimmästä tietokoneliikkeestä. Mutta Saksassa on se huono puoli, että täällä ei saa käyttöjärjestelmääkään oikein muunkielisenä kuin saksaksi. Ja näppiksetkin on vähän omanlaisensa; tosin ainakin niistä löytyy öökköset! Päätettiin nyt kuitenkin, että tuotan koneen Suomesta yhden kaverin mukana. Siihen on ikävä kyllä vaan vielä parisen viikkoa. Kamalaa!
Ilman konetta elämisessä pahinta ovat tietenkin illat, kun istuu kämpillä. Ja läksyjen ja muiden koulujuttujen teko. Niitä nyt ei onneks ookaan kovin paljoa. Mitä nyt pari ranskan esseetä Suomeen (edelleen..); niissä on deadline jo ensi viikolla. Kaikeksi onneksi koulun atk-luokat ovat kuitenkin koko päivän auki ja kaveritkin todella avuliaita. Omasta viitseliäisyydestä nuo koulujutut kiinni. Mutta viihdekäyttöä minä omalta koneelta kaipaankin. Iltaisin on aika ankeaa ja hiljaista omassa kolkossa huoneessa, kun ainoa viihdelähde on tylsä saksankiel. romaani. Uni on kyllä tullut ihan ilmankin ja päivällä on niin paljon tekemistä, ettei juuri ehdi edes kotona käydä pyörähtämässä. Ja eipähän tule jäätyäkään niin herkästi. Perjantai-iltanakin lähdin paaaljon mieluummin extempore baarikierrokselle Berliiniin sen sijaan, että olisin jäänyt tuijottamaan kattoa huoneeseeni. Onneksi lähdin, oli meinaan tosi hauskaa. Loppuviikonloppu tuli oleskeltua lähinnä ulkona aurinkoa palvoen. (Täällä on jo hellettä!)
Ensimmäinen viikko ilman omaa konetta on mennyt kyllä ihan hujauksessa. Ei sillä, etteivätkö päivät menneet nopeasti jo ennen koneen lopullista simahtamista. On vain niin omituista, kun ei voi mennä koneelle silloin kun haluaa. Ja sittenkin (jos ja) kun joskus saan koneen itselleni, minun täytyy ilmoittaa paikalliseen tietokonekeskukseen uusi IP-osoitteeni, että saan netin UUDELLEEN toimimaan huoneessani uudella koneellani. Toivon mukaan se on pieni toimenpide, mutta saksalaiseen tapaan siitäkin saa elefantin kokoisen ongelman.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Aistihavaintoja Saksasta
Näkö: Jo saapumispäivänäni huomasin harmaansinisen taivaan. Täysin pilvettöminäkään päivinä, korkeintaan ehkä sateen jäljiltä, taivas ei ole samalla lailla kirkkaansininen kuten Suomessa. Saksalaiset itse eivät paljoa eroa suomalaisista ulkonäöltään. Olin kuvitellut, että saksalaiset olisivat lihavia ja muutenkin erilaisempia, mutta kaikki ovat oikeastaan hyvin normaalin näköisiä. Kaikenlaista hiihtäjää täälläkin aina näkyy, varsinkin Berliinin puolella, mutta ei liiaksi. Täällä Saksassa on tosin ehkä hieman enemmän ulkomaalaistaustaista porukkaa kuin esim. Helsingissä. Olenhan itsekin ulkomaalaisena täällä! Kevät on jo pitkällä; muutosta on tapahtunut ihan näinä parina viikkoina, mitä olen täällä ollut. Puissa alkaa lehdet olla lähes kokomitassaan, erilaiset (minulle täysin tuntemattomat) kukat ja puskat kukkivat kauniina. Park Sanssoucin loputtomat puutarhat ja upeat palatsin tarjonnevat silmänruokaa koko kesäksi.
Kuulo: Ei paljon eroa Suomesta. Lintujen laulua, liikenteen huminaa, kerrostaloelämää... Hälytysajoneuvoja tuntuu kulkevan keskimääräistä enemmän kuin (ainakin) Joensuussa. Ihan täällä kaupungin laidallakin... Yllättävän harvoin kuulee muita kieliä kuin saksaa. Vaihtaritkin kun näet tykkäävät puhua keskenään saksaa. Englantia, italiaa, espanjaa, ranskaa ja suomea toki kuulee päivittäin, jos liikuu asioilla.
Haju: Oletin, että täällä haisisi pahemmalle liikenteen ja teollisuuden takia. Haju ei (ainakaan enää, ehkä olen vain tottunut) kuitenkaan ole pistänyt erityisemmin nenään. Yllättäen harvassa paikassa saa enää polttaa tupakkaa sisällä, siitä kiitos. Huoneeni on tunkkainen, enkä aina jaksa tuulettaa joka päivä.
Maku: Ruoka on halpaa. Ravintola/ruokalaruokakin on halpaa, mutta usein melko rasvaista. Eipähän tarvitse syödä niin usein, eikä tässä oikeastaan ole ehtinytkään, kun on niin hirveästi kaikkea menoa. Juomakin on halpaa, jopa pelottavan halpaa, näin suomalaisiin hintoihin tottuneelle. Tavallisesta marketista saa alkoholijuomia miedoista kirkkaisiin. Tekisi mieli maistella kaikkea, mutta olemme juoneet täällä lähinnä viinejä. Vesi maksaa ravintolassa enemmän tai ainakin saman verran kuin oluttuopillinen. Luulin, että saksalainen olut olisi parempaa kuin suomalainen, mutta eivät nuo oikein minulle vieläkään maistu. Kraanavesi ei ole ihan niin pahaa kuin Kreikassa viime kesänä, mutta onhan se silti vähän semmoista... Pullovesikin maistuu lähes samalta moskalta, joten sama säästää kantamisvaiva ja juoda hanasta.
Tunto: Iltaisin hieman paleltaa, kun kömpii ohuessa satiiniyömekossa sänkyyn, mutta onneksi edellinen asukas oli jättänyt paksun peitteen, joka lämmittää mukavasti ja on aamulla ihanan pehmeä halattavaksi . Iltapäivisin täällä on (niin huoneessani kuin kaupungillakin) on jopa tukalan kuuma. KesäHELTEITÄ odotellessa... Jalat ovat iltaisin usein ihan poikki pitkistä kävelymatkoista. Olen käynyt pari kertaa ihan juoksulenkilläkin, joiden jälkeen lihakset ovat olleet kipeät. Tässä lähistöllä on kyllä paljon hiekkapäällysteisiäkin polkuja, joilla on hyvä juosta. Iho kuivuu kalkkipitoisesta vedestä aina suihkun tai vain kasvojen-/käsienpesun jälkeen; on pitänyt käyttää paljon kosteusvoidetta. Baareissa ei toimi ilmanvaihto, ja loppuillasta ja varsinkin tanssilattialla hiki valuu, vaikka vain seisoi paikallaan.
Kuulo: Ei paljon eroa Suomesta. Lintujen laulua, liikenteen huminaa, kerrostaloelämää... Hälytysajoneuvoja tuntuu kulkevan keskimääräistä enemmän kuin (ainakin) Joensuussa. Ihan täällä kaupungin laidallakin... Yllättävän harvoin kuulee muita kieliä kuin saksaa. Vaihtaritkin kun näet tykkäävät puhua keskenään saksaa. Englantia, italiaa, espanjaa, ranskaa ja suomea toki kuulee päivittäin, jos liikuu asioilla.
Haju: Oletin, että täällä haisisi pahemmalle liikenteen ja teollisuuden takia. Haju ei (ainakaan enää, ehkä olen vain tottunut) kuitenkaan ole pistänyt erityisemmin nenään. Yllättäen harvassa paikassa saa enää polttaa tupakkaa sisällä, siitä kiitos. Huoneeni on tunkkainen, enkä aina jaksa tuulettaa joka päivä.
Maku: Ruoka on halpaa. Ravintola/ruokalaruokakin on halpaa, mutta usein melko rasvaista. Eipähän tarvitse syödä niin usein, eikä tässä oikeastaan ole ehtinytkään, kun on niin hirveästi kaikkea menoa. Juomakin on halpaa, jopa pelottavan halpaa, näin suomalaisiin hintoihin tottuneelle. Tavallisesta marketista saa alkoholijuomia miedoista kirkkaisiin. Tekisi mieli maistella kaikkea, mutta olemme juoneet täällä lähinnä viinejä. Vesi maksaa ravintolassa enemmän tai ainakin saman verran kuin oluttuopillinen. Luulin, että saksalainen olut olisi parempaa kuin suomalainen, mutta eivät nuo oikein minulle vieläkään maistu. Kraanavesi ei ole ihan niin pahaa kuin Kreikassa viime kesänä, mutta onhan se silti vähän semmoista... Pullovesikin maistuu lähes samalta moskalta, joten sama säästää kantamisvaiva ja juoda hanasta.
Tunto: Iltaisin hieman paleltaa, kun kömpii ohuessa satiiniyömekossa sänkyyn, mutta onneksi edellinen asukas oli jättänyt paksun peitteen, joka lämmittää mukavasti ja on aamulla ihanan pehmeä halattavaksi . Iltapäivisin täällä on (niin huoneessani kuin kaupungillakin) on jopa tukalan kuuma. KesäHELTEITÄ odotellessa... Jalat ovat iltaisin usein ihan poikki pitkistä kävelymatkoista. Olen käynyt pari kertaa ihan juoksulenkilläkin, joiden jälkeen lihakset ovat olleet kipeät. Tässä lähistöllä on kyllä paljon hiekkapäällysteisiäkin polkuja, joilla on hyvä juosta. Iho kuivuu kalkkipitoisesta vedestä aina suihkun tai vain kasvojen-/käsienpesun jälkeen; on pitänyt käyttää paljon kosteusvoidetta. Baareissa ei toimi ilmanvaihto, ja loppuillasta ja varsinkin tanssilattialla hiki valuu, vaikka vain seisoi paikallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)